lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kaksistaan on kivempaa - Kuri Kuri Mix


Chestnut ja Cookie ovat pupuja, jotka ovat olleet viettämässä iltaa kuufestivaaleilla. Kotimatkalla he saavat tietää, että kuu on kadonnut eikä seuraavia juhlia pystytä järjestämään, jollei sitä löydetä. He saavat "kruunut" (kukkaruukku ja sateenvarjo) päähänsä tuomaan rohkeutta ja näin kuun etsintä voi alkaa.

Omaperäisiä pelejä ilmestyy ehkä sen verran harvakseltaan, että kun sellainen eteen osuu, jää se hyvin mieleen. Kuri Kuri Mix on vuonna 2001 julkaistu mielenkiintoinen sekoitus tasoloikintaa ja ongelmanratkontaa. Viime vuosien peleistä ehkä ainoastaan Little Big Planetissä on samoja piirteitä (tai sitten olen sivuuttanut jotain olennaista), joskin Kuri Kuri Mixissä pulmanratkonnalla on vähintään yhtä suuri osuus tasohyppelyn kanssa.


Mikä tekee pelistä poikkeuksellisen on se, että se suorastaan vaatii että pelaaja ei ole aivan yksinäinen pimeässä peliluolassaan jätesäkitettyjen ikkunoiden suojissa kyhjöttävä erakko, vaan suotavaa olisi että ainakin yksi pelikaveri löytyisi. Vaikka sitten pitäisikin lahjoa joku, sillä peli on yksi parhaiten toimivia kaksinpelejä. Kuri Kuri Mixissä kuvaruutu on jaettu pystysuunnassa kahtia, jolloin vasemmanpuoleista hahmoa ohjaa ykköspelaaja ja oikeanpuoleista kakkospelaaja. Parasta on, että peli vaatii toimivaa yhteistyötä, eikä peliä pääse läpi ilman että molemmat osaavat hommansa. Yksinkin voi pelata, mutta käytännössä peliä on pakko pelata kaksinpelinä, sillä yksinpelissä kahta hahmoa pitäisi ohjata yhtäaikaa, mikä on juuri niin hankalaa kuin miltä se kuulostaakin. Toisaalta ainakin haastetta piisaa halutessa (tai pelikaverin puuttuessa). Fiksuna vaihtoehtona peliin ei välttämättä kuitenkaan tarvitse kahta ohjainta, sillä ohjaimen voi jakaa niin, että vasemmalla tatilla ohjataan Chestnutia ja oikealla Cookieta. PlayStationin Micro Machines V3:ssa on sama mahdollisuus mukana, ja sehän vain lähentää pelaajia, joten tässä on mitä parhain seurustelupeli. Ellei sitten pelin paikoin raivostuttava vaikeustaso pikemminkin saa välejä tulehtumaan toisen mokatessa kriittisellä hetkellä.


Pelin kentät ovat täynnä esteitä, ja edetäkseen toisen pelaajan tarvitsee yleensä tehdä jotain auttaakseen toista pelaajaa. Jos esimerkiksi edessä on suljettu portti, astuu toinen pelaaja napin päälle ja portti aukeaa. Tai vallihaudassa oleva vesi pitää saada korkeammalle, jotta Chestnut voi hypätä edessä olevalle tasolle ja Cookien tehtävä on avata venttiili joka nostaa veden pintaa. Joka kentästä löytyy myös enemmän tai vähemmän piilossa oleva palapelin pala, joita keräämällä saa avattua lisää hahmoja moninpeliin (joka vaikutti sen verran surkealta, etten siihen viitsisi juuri paneutua).

Pulmakohtiin on saatu ilahduttavan paljon vaihtelua, eikä kaikki ole yhtä ja samaa napin painamista. Välillä matka etenee myös ilman toisen apua, mutta samaa tahtia pitää silti edetä, sillä toinen pelaaja ei saa jäädä ruudun ulkopuolelle tai muuten kuolo korjaa hyvin pian. Vaihtelua tulee myös vaihtelevista kentistä, joita on 4 + pomotaistelu jokaista maailmaa kohden. Maailmat käsittävät joka pelistä tutut viidakko-, jää- ja aavikkokentät, mutta myös omaperäisempiä kuten musiikkikenttä, jossa pulmat liittyvät erilaisiin soittimiin ja ääniin.


Kuri Kuri Mixissäkin vihollisena on jatkuvasti aika. Se kuluu paitsi itsekseen, myös jokaisesta vihollisen osumasta tai veteen putoamisesta. Sitä saa onneksi lisää aina välillä kelloja keräämällä, mutta tiukoissa paikoissa vihollisiin saattaa osua niin monta kertaa peräkkäin, että on pakko aloittaa kenttä alusta. Onneksi kentät ovat melko kompakteja, eikä niihin paria-kolmea minuuttia kauempaa yleensä mene puhdasta peliaikaa. Peli ei kuitenkaan suinkaan ole hetkessä läpi, sillä uusintayrityksiä tulee väistämättä paljon. Se kun ei riitä, että itse pelaa hyvin vaan myös kaverin on osattava ja tilanteet vaativat jatkuvaa kommunikointia. Yhdessä pitkässä illassa peli kuitenkin menee läpi, mikä on ehkä vain hyvä. Perfektionistit tietenkin vetävät kentät mahdollisimman hyvällä rankingillä.

Outojen pelien ystävät (kuten minä) saavat Kuri Kuri Mixistä vielä enemmän irti, sillä sen visuaalinen tyyli ja koko idea on taatusti keksitty jotain sieniä popsimalla aamuyön tunneilla. "Hei, tehdään peli jonka päähahmo on banjoa soittava pupu, jolla on kukkaruukku päässä." Voin vain kuvitella, miten tämäkin idea on saatu myytyä johdolle. Mutta hyvä niin! Kentätkin ovat täynnä kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia, puut ja toteemipaalut jammailevat valikkomusiikin tahtiin, ja Desert Worldin pomovihollisena on The Ancient Statue JEAN PAUL. Mahtavaa. Harmillisesti tästä ei löydy minkäänlaista videomateriaalia netistä, pitänee siis itse kuvata.

Grafiikka on puzzlepeleille tyypillisesti yksinkertaista, mutta toimivaa. Tästä johtuen pelin ilme on kestänyt yllättävän hyvin aikaa, ja on mukavan terävää ja värikästä vieläkin. Peli ei myöskään hidastele tai töki missään vaiheessa. Tyylillisesti peli on sekoitus sarjakuvamaista ilmettä ja perinteistä japanilaista videopeliestetiikkaa sinisine taivaineen ja söpöine hahmoineen. Äänimaailma koostuu enimmäkseen tavanomaisista ääniefekteistä, mutta pupujen ääntely on huvittavan kuuloista ja musiikki rauhallista ja tunnelmaan sopivaa, joskaan ei kovin mieleenpainuvaa.

Jos jostain pitää natista, niin ohjattavuus on paikoin hieman tahmaista, ja jotkin pomotaistelut tuntuvat menevän läpi enemmänkin tuurilla kuin taidolla. Mistään kovin merkittävistä puutteista ei kuitenkaan ole kyse, ja kokonaisuus onkin parhaita co-op-pelejä mitä millekään alustalle on. Niitä kun ei ikinä ole liikaa.

Lisää taustakuvia löytyy From Softwaren sivuilta.