sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Golfia ja loleja - Super Swing Golf (arvostelu)



PangYa (tunnetaan Suomessa ja muualla Euroopassa nimellä Super Swing Golf) on etenkin Koreassa erittäin suosittu golfpelisarja. Käsittääkseni sitä pelataan enimmäkseen netissä, mutta itse en ole sen nettiominaisuudet sisältävää PC-versiota kokeillut. Sen sijaan Wiissäni on tiuhaan pyörinyt Super Swing Golf, joka on pelisarjan toinen Wiille julkaistu osa. Sarjan nimeämiskäytäntö on vähintäänkin hämmentävä, joten selvennetään:

Alkuperäinen PC:lle julkaistu peli on nimeltään PangYa. Wiille kehitetty ensimmäinen peli on PangYa! Golf With Style, USA:ssa Super Swing Golf ja Japanissa Swing Golf PangYa. Wiin toinen PangYa on Euroopassa nimeltään Super Swing Golf (eli sillä on sama nimi Euroopassa kuin ensimmäisellä osalla Jenkeissä!), USA:ssa Super Swing Golf Season 2 ja Japanissa Swing Golf PangYa 2nd Shot!! (Huutomerkit kuuluvat nimeen.) Vähemmästäkin menee sekaisin.

Kyseessä on pohjimmiltaan melko tavanomainen golf-peli: Wiimotella tehdään lyöntejä kuten Wii Sportsin Golfissa (joskin pelata voi myös ilman liiketunnistusta), ja vähimmillä lyönneillä pallon reikään saanut voittaa. En ole juurikaan muita golf-pelejä pelannut Wii Sportsin golfin lisäksi, mutta veikkaan että monikaan peli ei ole samanlainen kuin PangYa.

PangYan sydän on kattava ja pitkä Tour-pelimuoto, jossa valitaan aluksi kahdesta golffarista (Scout/Hana), jolla lähdetään haastamaan muita. Pelialueiden maisemissa on mukavan paljon vaihtelua Blue Lagoonin paratiisisaarimaisista maisemista kirkkaine, sinisine taivaineen ja vesineen talvisempiin lumi- ja jäämaihin, paahtavaan aavikkoon ja pilvien ylle taivaaseen. Kaikki perus videopelikliseet siis, mikä ei ole oikeastaan huono asia, sillä paljon mieluummin näitä pelailee kuin realistisen kuivakoita ruohokenttiä. Onpahan vaihtelua ja kauniita maisemia.

PangYan hahmokaartia.

Se mikä tuo PangYalle rutkasti persoonallisuutta ja erottaa sen muista golf-peleistä ovat hahmot. Alkuun voisi ajatella että tyypillisiä animekliseitä kierrättävät hahmot ovat vain hölmöjä, mutta kummasti se tuo lisää mielenkiintoa pelaamiseen. Hahmoilla on kuitenkin jonkin verran persoonallisuutta ja jokaisella on jopa oma pieni taustatarinansa, joka avautuu latausruuduissa olevia tekstipätkiä lukemalla. Myös otteluiden väleissä avataan juonta keskusteluiden muodossa, joskaan mitään kovin huikeaa kaunokirjallista taidetta juoni ei ole. Mukavana lisänä peleistä tienattavilla pang-pisteillä (ts. rahalla) voi päivittää mailasettejä paremmiksi, ostaa uusia vaatteita, esineitä ja muuta sellaista. Vaatteet eivät ole pelkästään ulkonäköseikka, vaan ne vaikuttavat myös pelihahmon statseihin. Ne ovat myös välillä hieman... arveluttavia, sillä esimerkiksi 14-vuotiaalle Hanalle saa ostettua pienen pienet bikinit, jotka eivät jätä paljoa arvailun varaan. Tästä peli onkin saanut kaveripiirissä  lempinimen loligolffi. Monet vaatteet tosin ovat hienoja ja mielikuvituksekkaitakin, sisältäen monia hauskoja yksityiskohtia.

Kooh ja... golfmaila.

Söpön animemaisen ulkokuoren alla piilee kuitenkin rautainen pelattavuus, mikä sai kaltaiseni urheilupelejä karttavankin koukuttumaan golfaamaan. Lyönnit lähtevät varmasti parin illan totuttelun jälkeen, eivätkä mokat tunnu johtuvan kuin omasta kädettömyydestä, joskin tarkkana saa olla. Palloon osuessa motesta kajahtava "thwak"-ääni on erittäin onnistunut, ja siitä tulee hyvä fiilis. Hyvän lyönnin merkiksi kuuluva "PangYa!" kuulostaa myös aina yhtä tyydyttävältä. Tällaiset pienet asiat vaikuttavat yllättävän paljon kokemuksen mielekkyyteen. Haastetta myös riittää. Pelin loppua kohden vaikeustasoa kiristetään todella paljon, mutta enimmäkseen peli tuntuu kuitenkin reilulta, joskin haastavalta.

Tarinatilan kartta, jolla siirrytään ottelusta toiseen.

Realismista tingitään myös sillä, että mukana on monenlaisia erikoislyöntejä, apuesineitä ja poweruppeja. Erikoislyönteihin tarvittavaa voimaa kerryttää jokainen lyönti vähitellen mittariin. Etenkin pelin loppua kohden erikoislyönneistä on korvaamaton apu. Esimerkiksi Tomahawk Shotilla pallo lentää korkeassa kaaressa ja pysähtyy juuri siihen missä pallo osuu maahan räjähdyksen saattelemana. Spike Shotilla taas voi kiertää esimerkiksi edessä olevan korkean esteen. Esineillä, joita voi käyttää milloin vain pelissä, voi saada tuulen tyyntymään tai puttauksen liikeradan näkyville.

Jostain syystä pelistä löytyy lähinnä tällaisia kuvia internetistä.

Kaikesta hyvästä huolimatta PangYassa on omat ongelmansakin. Ottelut voivat toisinaan olla uskomattoman turhauttavia, kun vastustaja pistelee täydellisiä lyöntejä reikään. Välillä lyöntiä seuratessa on aivan pihalla mihin suuntaan pallo onkaan lentämässä, kun kamera kuvaa pallon lentorataa ylhäältä päin ja kuvassa näkyy vain tasaisen vihreää ruohoa. Kameraa voi hieman ohjata, muttei se juuri auta. Musiikki saa korvat vuotamaan verta ennen pitkää, ellei satu olemaan rauhallisen hissimusiikin ystävä. Muuten pelistä riittää iloa pitkään, pelattavaa on paljon, se on hauskaa ja moninpelinä varsinkin loistavaa viihdettä. Party-pelinä PangYa ei kuitenkaan toimi välttämättä, sillä aloituskynnys on melko korkea ennen kuin oppii swingin salat.


2 kommenttia:

  1. Max on hot, I rest my case. Itsehän kiinnostuin Pangyasta ennenkuin Vladesta tuli superpelaaja siinä ja itse menetin mielenkiintoni sitä myötä :D Masennuin kun oma peli ei ollutkaan niin helppoa. Mutta ehkä vielä joskus... not.

    VastaaPoista
  2. Minä taas ostin pelin ja aloin harjoittelemaan kun pelasin Vladdea vastaan, ja tammikuussa otetaan sen kanssa matsia!

    VastaaPoista